Miten palveluja ja yhteistyötä koordinoidaan?

Tiesitkö?

Sinulla on käytössäsi myös Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön verkkokoulutus. Sen löydät tästä linkistä.

 

Koordinoinnissa tarvitaan ammattilaisten työn ja asiakkaan muiden palveluiden yhteensovittamista. Työterveysneuvottelu on esimerkki siitä, miten työterveyshuolto koordinoi asiakkaan palveluja. Työterveysneuvottelussa työterveyshuolto, esimies ja työntekijä sekä muut ammattilaiset, kuten  työkykykoordinaattori, neuvottelevat ja sopivat asiakkaan työkyvyn tuen keinoista, aikataulusta ja vastuista.

Koordinointi tarkoittaa, että ammattilainen  ohjaa ja neuvoo asiakasta oikeisiin palveluihin, pitää häneen yhteyttä ja välittää sekä vastaanottaa tietoa asiakkaalta ja ammattilaisilta. Koordinoinnissa otetaan huomioon asiakkaan palveluiden tarve, tavoite ja suunnitelma.

Koordinoiva henkilö on ammattilainen, jolla on tarvittava osaaminen ja resurssit. Koordinointi on osa ammattilaisen työtä. Koordinointia tekevät eri ammattinimikkeillä toimivat ammattilaiset, kuten työkykykoordinaattori, case-manager, työkykyvalmentaja, työkykyneuvoja, kuntoutussuunnittelija, kuntoutusohjaaja, palveluneuvoja, työvalmentaja tai omavalmentaja. Koordinointi kuuluu työterveyshuollossa työterveyslääkärille ja työterveyshoitajalle.

Koordinointi helpottuu, kun ammattilaisilla on yhteiset tavoitteet, kieli ja työvälineet. Ammattilaisilla voi kuitenkin olla erilaisia työtapoja. Yhteistyö perustuu keskinäiseen luottamukseen. Tämä tarkoittaa muiden osaamisen tunnistamista ja arvostamista.

Palveluiden välisiä yhteistyökäytäntöjä pitää koordinoida, johtaa ja kehittää. Ammattilaisten on hyvä tietää vastuut ja yhteistyön käytännöt. Yhteistyö onnistuu, kun

  1. työntekijät tuntevat muut palvelut ja heillä on oikeus ja tahto keskinäiseen yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi
  2. verkostotyö on johdettua ja siihen kannustetaan
  3. tietojärjestelmät tukevat yhteistyötä
  4. johto tukee yhteistyötä ja siihen on varattu riittävästi resursseja.

Koordinointi helpottuu, kun käytössä on sovittu toimintamalli ja eri tahojen vastuut ja roolit on määritelty. Tästä on hyvä esimerkki 30-60-90-päivän sääntö. Se parantaa mahdollisuutta havaita pitkittyvä työkyvyttömyys riittävän varhain ja helpottaa toipumista ja työhönpaluuta. Työntekijöiden  roolit on määritelty seuraavasti:

  • Työterveyshuollon on arvioitava työntekijän jäljellä oleva työkyky.
  • Työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä.
  • Työterveyshuollossa toimivan lääkärin on laadittava lausunto työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja mahdollisuuksista jatkaa työssä.
  • Työnantajan on ilmoitettava työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon viimeistään silloin, kun poissaolo on jatkunut kuukauden (30 päivää).
  • Sairauspäivärahaa on haettava Kelalta kahden kuukauden (60 päivää) kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta.
  • Työntekijän on toimitettava työterveyshuollon lausunto Kelaan viimeistään silloin, kun päivärahaa on maksettu 90 arkipäivältä.

 

Totta vai tarua?