Miten palvelutarpeen voi tunnistaa?

Tiesitkö?

30-60-90-sääntö viittaa määräaikoihin, joiden puitteissa työnantajan, työntekijän ja työterveyslääkärin on toimittava työntekijän sairastuessa.

 

Työkyky ei tarkoita vain terveyttä, joten työkyvyn arvioinnissa tarvitaan terveystarkastuksen lisäksi myös muuta tietoa. Työkyvyn tuen tarpeen voi tunnistaa ihminen itse, läheinen, esimies tai työtoveri. Palvelutarpeen voi tunnistaa myös asiantuntija esimerkiksi terveydenhuollossa, Kelassa, työllisyyspalveluissa, oppilaitoksessa tai potilasjärjestöissä. Työkyvyn tuen tarpeen tunnistamisessa kiinnitetään huomiota omaan arvioon työkyvystä ja työllistymismahdollisuuksista ja sairauslomiin.

Palvelutarve tunnistetaan asiakkaan kanssa tai yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa asiakasta kuunnellen. Työkyvyn tuen tarvetta voidaan selvittää matalan kynnyksen palveluissa, joihin työikäiset voivat mennä ilman lähetettä. TE-toimistossa työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuva voi sähköisessä lomakkeessa kertoa, jos hänen terveydentilansa vaikuttaa työhön tai koulutukseen hakemiseen. Työnhakija voi pyytää lisätietoa myös muista palveluista, kuten terveystarkastusta, kuntoutusneuvontaa tai tietoa eläkkeistä.

Napauta kuvan plus-painikkeita löytääksesi asiakasta auttavat palveluntarjoajat.

 

Työpaikoilla on työkyvyn tuen tai varhaisen tuen malleja, joissa määritellään työkyvyn tuen toimintatavat. Kun työnantaja noudattaa näitä toimintatapoja, se saa Kelalta paremman korvauksen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kustannuksista.

Työvälineitä, jotka helpottavat palvelutarpeen tunnistamista:

  • työssä olevilla työpaikan työkykyjohtamisen työvälineet: varhaisen tuen malli, työsuorituksen seuranta, kehityskeskustelu, sairauspoissaolojen seuranta ja hälytysmerkit esimiehille
  • työterveyshuollon välineet: työhyvinvointikysely, työkykyindeksi, terveystarkastus, sairauspoissaolojen seuranta, vastaanottokäynti, työterveysneuvottelu
  • TE-toimisto: sähköinen kysely, haastattelu, ammatinvalinnanohjaus
  • vammais- ja potilasjärjestöt: auttavat puhelimet ja chat,  työkykyyn liittyvä ohjaus ja neuvonta, ryhmätoiminta ja keskustelut
  • perusterveydenhuolto: työttömien terveystarkastus, neuvonta ja ohjaus.

 

Kuuntele podcast: Miten työnhakijan palvelutarvetta arvioidaan TE-toimistossa?

 

Työkykykoordinaattori Kristiina Tuikkanen kertoo, miten TE-palveluiden asiantuntijat tunnistavat työnhakijoiden työkyvyn tuen tarpeita? Työtä tehdään asiakasta kuunnellen, ja joskus käydään läpi koko elämä (kesto 18:10 min).

Tästä pääset kirjoitettuun versioon podcastista.

 

Totta vai tarua?

 

 

30-60-90-sääntö

 

30-60-90-sääntö määrittelee työnantajan, työntekijän, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon sekä Kelan välistä yhteistyötä:

  • 30 päivää: Työnantaja ilmoittaa työntekijän sairauslomasta työterveyshuoltoon viimeistään, kun poissaolo on jatkunut kuukauden. 30 päivää lasketaan vuoden kertymänä. Työterveyshuolto selvittää, mistä sairauspoissaolot ovat kertyneet.
  • 60 päivää: Työntekijä hakee sairauspäivärahaa Kelalta kahden kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta. Jos sairauspoissaolo jatkuu, lääkäri tekee B-lausunnon ja ottaa kantaa kuntoutuksen tarpeeseen.
  • 90 päivää: Työterveyslääkäri tekee lausunnon työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työhön paluun mahdollisuuksista viimeistään, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivältä. Ennen lausunnon antamista työterveyshuolto neuvottelee tilanteesta työntekijän ja työnantajan kanssa.

Kertaa mitä työkyvyn arvioinnin määräajat tarkoittavat.